2-vuotiaan pastellinen virkattu pörröhuivi

Kolme kerää aivan ihanan pehmoista Sirdar Ophelia lankaa: valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista... Ostin langat viime tammikuussa Kuusamosta lomareissulta. Lomalla on kiva käydä katsastamassa paikalliset lankaliikkeet. Kuusamossa kauan toiminut lankaliike on lopettanut toimintansa, ja jo jonkin aikaa on toiminut uusi liike: Marjan Lankapuu (Marjan Lankapuu Facebook). Siellä oli oikein ihana ja lämmin tunnelma. Nämä langat/vähän muutakin) tarttuivat matkaan, koska en vain kertakaikkiaan voinut vastustaa niitä. Pehmeys on aivan uskomaton. Langasta sanotaan, että se on "pehmeä, turkismainen lanka, jossa on ripaus kimalletta". Juuri sellainen tämä lanka on, täydellinen söpöys. Tämä värikombinaatio vielä lisäksi on niin herkän pastellinen. Koska mulle on tyttölapsi annettu ihanien poikien lisäksi, ajattelin jotakin hänelle tehdä langoista. Automatkalla kotiin aloitin virkkaamaan huivia.

Huivi tuli automatkalla jo hyvään mittaan, ihan miltei valmiiksi. Jostain kumman syystä viimeistely mulla jää liian usein vaiheeseen, niin tässäkin asiassa. Syyskuussa kun olimme viettämässä kahden ystäväni kanssa meidän  jokavuotiseksi perinteeksi muodostunutta virkkaus- ja sunomisviikonloppua, sain tehtyä tämän huivin loppuun.

Huivi on tehty pylväitä virkkaamalla. Leveytenä on 25 pylvästä. Samalla värillä olen tehnyt aina 3 kerrosta. Huivissa on yhteensä 72 kerrosta. Koukku muistaakseni 3,5.

Huivi tuli tosiaan valmiiksi syyskuussa. 2-vuotias ihastui huiviin oitis. Hän piti sitä päiväkodissa päivittäin. Ja on ollut niin onnellinen: "äiti tehny", ja tietenkin äiti on ollut onnellinen myös tästä tykkäämisestä. :) Nyt parin kuukauden päivittäisen käytön jälkeen edelle ovat menneet mummun tekemät pupu-pipo ja pupu-tuubihuivi. Ne ovat oikeasti aivan ihanat. Mä en voi liikaa kehua mun anopin käsityötaitoja. Hän on aivan uskomaton tuhattaituri. Lapsillani on paljon (voi jo melkein sanoa, että lähes kaikki) vaatteet hänen ompelemiaan. Kuoseista löytyy trendi-jutut ja merkit, esimerkiksi, Paapii, Metsola, Vimma, Nosh, Verson Puoti... Ihan kaikki. :) Ja nuo kuosit ovat niin ihastuttavia. Muhun on itsekin iskenut kangaskuosihulluus tämän lankahulluuden lisäksi. Itse en ole mikään huippuompelija. Tykkäisin siinäkin kehittyä ja välillä tulee jotakin ommeltuakin. Anoppi on ihan verraton kyllä ompelujutuissa, ja siitä olen superkiitollinen. Tämä ei ole mikään maksettu mainos :D. Niin vain on, että huippumummo! Eli siis vaikka pörröhuivifanitus vaihtui pupu-kuosiin, niin se on ookoo. :) Meillä tuo neiti on kyllä osoittanut naisellisen vaaterakkauden jo hyvin varhain. Pojilla ei vastaavaa innostusta ole ollut havaittavissa, vaikkakin jonkinlaista oman makunsa mukaista kiinnostusta pukeutumisasioihinsa ovat osoittaneet.

Niin ja sitä pohdin, että mikä kumma mun persoonassa oikein on, kun asioiden loppuunsaattaminen on niin vaikeaa. Ideoita ja puuhia olisi vaikka millä mitalla. Ne aloitetut tulee tehtyä ihan melkein valmiiksi, ja sitten jämähtää... Tätä on pakko koittaa alkaa treenaamaan. Siis asoiden viimeistelyä ja valmiiksi tekemistä.

Kaikissa näissä tämän postauksen kuvissa pörröhuivi on kertaalleen pesty. Ihan hyvin huivi kesti pesun vaaleiden vaatteiden kanssa 40 asteessa pesukoneessa. Huivi on edelleen pehmoinen ja "karvaa" voi toki vähän pörrötellä pesun jälkeen.

Neiti tykkää poseerata huivin kanssa. ...Ja muutenkin. :D 2-vuotiaista on aikuisilla paljon oppimista. Esimerkiksi: ollaan iloisia silloin kun ollaan iloisia  ja silloin kun suututtaa niin suututtaa, ja sitten taas jatketaan. Toki ihan maahan mököttämään ei kehtaa heittäytyä kun harmittaa, pakko joku itsehillintä ja -hallinta säilyttää.

Mukavaa viikkoa! :D

PS. Muista, voit osallistua arvontaan pe 30.11.2018 mennessä

Blogi 4 vuotta ~ Arvonnassa villasukkalankaa ja sukkapuikot