Perunannostoa ja muuta syyspuuhaa

Päivät kotona hiukan alle 5 veen ja vauvan kanssa menevät vauhdilla. Viisveellä on välillä tylsää ja koitan muistaa ja ehtiä huomioida häntä kunnolla välillä edes. Yhdessä ollaan kerätty satoa meidän pieneltä laatikkoviljelmältä. Perunannosto sujui pojalta tosi hienosti ja keskittyneesti.

Ulkona nähtiin myös valtava kurkiparvi, joka lensi mekastaen aurassa kohti etelää. Siinä oli kovasti ihmeteltävää.

Omppuja on tullut valtavasti. Ollaan herkuteltu viime päivinä melkein joka päivä kaura-omena-paistoksella ja vaniljajäätelöllä. On tehty omenapiirakkaa ja koitetaan vielä keitellä mehua. Paljon näitä puutarhan antimia menee hukkaankin, kun ei kaikkeen ehdi... Olen antanut omenoita tutuille ja onneksi eri puiden omput kypsyvät eri aikoihin.

Auringonkukat ovat venyneet pitkiksi ja aukeavat yksitellen pikkuhiljaa. Ollaan tuotu niitä sisälle maljakkoon ihailtavaksi. Tykkään kylvää kukkia kasvimaalle, ja näin syksyllä ja syyskesällä niitä on ihana tuoda sisälle maljakkoon.

Oli sen verran märkä kesä,  että viljelykset eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Porkkanat jäivät pieniksi ja rupisiksi.  Samoin sipulit ja perunat  kärsivät märkyydestä. Pääasia kuitenkin,  että saatiin ihmetellä lasten kanssa kasvun ihmettä ja päästiin sentään maistelemaan omia perunoita,  porkkanoita, herneitä,  härkäpapuja, salaattia, sipulia ja kurpitsaa...

Pojat ovat isänsä kanssa rakentaneet pihan perälle puumajaa. Pian 9 veelle majapuuhailut ovat mielestäni paikallaan Pokemonin metsästyksen vastapainoksi. Vaikka Pokemon-hommat ovatkin mielestäni ihan  ookoo, niin meillä sen pelaaminen tahtoo koukuttaa liikaa. Ja pelaaminen kännykällä tabletilla tai pleikkarilla yleensäkin...

Marjoja, omenoita ja kasvimaata meillä on tänä vuonna vahtinut isännän vanhoihin vaatteisiin puettu linnunpelätin. On toiminut hyvin. :)