Tavallinen viikko… ja ohje kaurakakkusiin, joita suosittelen!

Arki on parasta - tämän vuodatuksen lopusta löydät ohjeen arkisen aamun kaura"puuro"kakkusiin.

Avaudun tässä hiukan omasta arjestani. Olen kiitollinen arjestani ja ihan yhtäkkiä eilen pysähdyin katselemaan lapsiani, että minä todella olen näiden äiti. Tiedättekö? Joskus "välähtää". 😊 En voisi elämältä enempää pyytää. Toki suurin toiveeni on, että näin saa olla.

Pyrin hektisyyden ja tämän oravanpyörän pyörittämisen keskellä muistamaan omat arvot, joista perhe, koti ja terveys ovat keskiössä. Kaiken suorittamisen sokeuttamana välillä on oikeasti aina jarrutettava, ja mietittävä sitä, mikä minulle oikeasti merkitsee elämässä eniten.

Tällä pohjustuksella kuitenkin kirjaan tähän, mitä yksi tavallinen viikko elämässäni on oravanpyörä-termillä pitänyt sisällään. Tein tämän kirjaamisen itselleni siksi, että oikeasti mietin mihin aikani menee, ja miksi tunnen riittämättömyyttä.

Perusarkipäiväni on, että ajan aamuisin töihin 40 km päähän kotipaikkakunnaltani (Toki palaan myös kotiin viimeistään klo.17, jolloin haen 2-vuotiaan päiväkodista). Työmatkaan menee vähintään 40 minuuttia. Ennen työmatkalle lähtemistä olen kotona huolehtinut 7-vuotiaan ekaluokkalaisen ja 11-vuotiaan viidesluokkalaisen hereille ja varmistanut, että he saavat aamupalan, vaatteet, koulukirjat ym. muut muistamiset hoidettua. Vien 2-vuotiaan päivähoitoon. Mieheni ajaa päivittäin 20 minuutin työmatkan. Hän menee arkisin hieman ennemmin töihin kuin minä, jotta iltapäivällä hän pääsee aikaisemmin huolehtimaan viidesluokkalaisen ja ekaluokkalaisen harrastuksiinsa.

Tällä kyseisellä esimerkkiviikolla mieheni oli Euroopassa työmatkalla tiistaiaamusta torstai-iltaan, joten minulle jäi tavallista enemmän huolehdittavaa. Lasten iltapäivän harrastuksiin kuljettamisessa tarvittiin myös paapan ja tädin apua. En olisi töistä ehtinyt. Viikkoon sisältyi myös kirpparipöydän huolehtimista paikallisella kirpputorilla. Lapsilla oli kavereita, omia sukulaisia kävi kylässä, kävin kaupassa itse ja 80-vuotiaan äitini kanssa, huolehdin päiväkodille elokuvarahaa ja koululaisille oppilaskunnan järjestämään kioskiin rahaa mukaan. Kyselin läksyistä ja kyselin viidesluokkalaisen historian koealueesta häneltä kysymyksiä. Hommasin sukulaisen hautajaisiin kukkalaitteen, olin hautajaisissa, olin koulussa avoimien ovien päivässä ekaluokkalaisen ja viidesluokkalaisen tunteja seuraamassa niin että 2-vuotias oli mukana. Sitten tietenkin huolehdin päiväkotilaiselle vaatteet ja tarvikkeet mukaan päivittäin, koululaisten ulkoliikuntavarusteet (luistimet ja sukset/monot), maksoin laskuja, tankkasin autoa, tein ruokaa, pesin pyykkiä ja siivosin mitä piti / ehdin / jaksoin / viitsin.

maanantai

- aamu: lapset kouluun ja hoitoon, itse töihin

- iltapäivä: ekaluokkalaisen jääkiekko, viidesluokkalaisen jalkapallo

- ilta: perusiltatoimet

tiistai

- aamu: lapset kouluun ja hoitoon, itse töihin, mies työreissulle

- iltapäivä: viidesluokkalaisen jääkiekko

- ilta: perusiltatoimet

keskiviikko

- aamu: lapset kouluun ja hoitoon, itse töihin

- iltapäivä: ekaluokkalaisen rumputunti, ekaluokkalaisen jääkiekko ja viidesluokkalaisen jääkiekko

- ilta: mies kotiin työmatkalta, perusiltatoimet

torstai

- aamu: lapset kouluun ja hoitoon, itse töihin

- iltapäivä: viidesluokkalaisen jääkiekko

- ilta: perusiltatoimet

perjantai:

- aamu: lapset kouluun ja hoitoon, itse osallistuin hautajaisiin

- ilta: perusiltatoimet

lauantai:

- viidesluokkalaisen jääkiekko

- ekaluokkalainen osallistuu kaverisynttäreille

- ilta: perusiltatoimet

sunnuntai:

- viidesluokkalaisen jääkiekkopeli maakunnassa, kuljetus linja-autolla, isä mukana

- luistelua ja puistoilua ekaluokkalaisen ja 2-vuotiaan kanssa

- ekaluokkalaisen jääkiekko

- Ajoin auton liukkaalla kotipihalla puuhun ja tuli "kiva" ylimääräinen remonttikulu

- ilta: perusiltatoimet

Kiitos 80-vuotiaalle äidilleni kuuluu siitä, että hän jaksaa laittaa perheelleni arkisin lämpimän ruuan iltapäivällä. Äiti asuu meidän kanssa samassa talossa omassa asunnossaan.

Rakastan elämääni ja mihinkään en sitä vaihtaisi. Kun kirjasin kaiken tämän ylös, niin armahdan itseäni riittämättömyyden tunteesta, teen sen mihin kykenen ja tavallinen on kyllin hyvää, ellei jopa parasta mahdollista.

Tässä vielä resepti ihaniin "kaurakakkusiin", joita voi nauttia hyvällä omallatunnolla ja vaikkapa aamupuuron korvikkeena. Tein näitä ydessä 2-vuotiaan kanssa. Hän laittoi muffinssipellille paperit ja sekoiteli aineksia kun minä lisäilin niitä kulhoon.

-6,5 dl kaurahiutaleita

-2 banaania soseutettuna (kauran ja banaanin määrää voi myös itse säädellä makunsa ja seoksen koostumuksen mukaan)

-0,25 dl vaahterasiirappia

-2 kananmunaa

-0,25 dl maitoa

-0,25 dl rypsiöljyä

-1 tl kanelia

-1/2 tl suolaa

- 1 tl vaniljasokeria

- noin 50 g tummaa suklaata rouhittuna

-1 tl leivinjauhetta

Paistetaan 175 asteessa noin ½ tuntia.

Pieni ripaus tummaa suklaata tekee näistä arjen luksusta. Seuraavaksi ajattelin kokeilla näitä pienellä pähkinä twistillä.

Etenkin 2-vuotias tykkäsi. Ekaluokkalainen ja viidesluokkalainen söivät ja antoivat arvosanan 2/5.  Söivät kuitenkin, myös mies. Näissä kyllä makua voi säätää. Nämä tekemäni ovat melko neutraaleja maultaan, mutta lisäämällä makeutta ja rakennetta näitä voi muunnella makunsa mukaisiksi. Tällaisinaan ilman lisättyä sokeria nämä ovat terveellisiä ja näin voi tosiaan hyvällä omallatunnolla pureksia kaurapuuronsa muffinssin muodossa. Kauran beetaglukaani pitää verensokerin tasaisena ja nämä kaurakakkuset täyttävät vatsan mukavasti kiireisenäkin aamuna.

Suosittelen testaamaan ja twistaamaan oman makunsa mukaan!

Hyvää arkea jokaiselle!

Hei vielä se, että: edellisessa postauksessa on arvonta, johon voi käydä osallistumassa tämän viikon torstaihin 21.02. klo.24 mennessä.