☆Hetkiä

☆Hetkiä

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Lakritsi-suklaa-vanilja-juustokakku (gluteeniton)

Lakritsi-suklaa-vanilja-juustokakku


Pohja:

200 g gluteenittomia murukeksejä 
75 g voita 

-murusta keksit, lisää sulatettu voi, sekoita 
-painele leivinpaperin päälle irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi 

Täyte:

1 prk Flora Vanillaa (2,5 dl)
2 dl lakritsikastiketta
Noin 100 g Daim Saltlakrits-suklaata
200 g vaniljatuorejuustoa 
6 liivatetta

-Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään 
-Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi 
-Sekoita vaahdon joukkoon vaniljatuorejuusto
-sulata mikrossa suklaa (Sulatin suklaata ensin muovikipossa, joka kärähti! Koitin uudella suklaasatsilla ja posliinilautasella. Onnistui.)
-Lisää sulatettuun suklaaseen lakritsikastike ja lisää seos täytteeseen sekoittaen
-Lämmitä mikrossa tilkka vettä, ota liivatteet kylmästä vedestä puristellen vedet pois. Sekoita pehmenneet liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää liivateneste täytteeseen nauhana koko ajan sekoittaen 
-Kaada täyte keksimurupohjan päälle ja laita jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi hyytymään






Koristelin kakun Halvan superhyvillä lakritsi-salmiakkikuulilla.

Kakku oli kiva kokeilu ja onnistui hyvin. Maistui! Aavistus suklaata täytteessä pehmentää ihanasti lakritsan makua. Yllätyin myös, että kakku ei mielestäni ollut ällömakea vaan ihanan sopiva.

Tällä leipomuksella osallistun Nami-Hiiren lakritsi-kakkukisaan. Kannattaa käydä kurkkaamassa muita upeita lakritsiluomuksia ja Nami-Hiiren ihania herkkuja. Tässä linkki kisaan .

Yhteistä kivaa ja omenahyydykekakku (gluteeniton, laktoositon)


Neulovien ja virkkaavien naisten joukko kokoontui sunnuntaina meille. Oli mukava viettää tyttöjenpäivää herkkujen ja lankojen parissa.

Tein edellisenä iltana puolenyön molemmin puolin leipomukset. Tosi hyvä että tein, en olisi ehtinytkään enää sunnuntaiaamuna. Tein kaksi hyydykekakkua, joten senkin vuoksi leipomukset oli syytä tehdä tekeytymään hyvissä ajoin. Leipominen ja puuhailu keittiössä on kivaa, mutta sillekin pitää löytää se AIKA :) Nyt sain testattua juttuja, jotka olivat olleet mielenpäällä.

Leivoin omenahyydykekakun, jonka reseptin nappasin Sarin kotona blogista. Tein ihan pientä omaa säätöä. Ihana kakku: omenainen,  ei liian makea.

Omenahyydykekakku

Pohja:
200 g gluteenittomia murukeksejä
75 g voita 

Omenatäyte:
4 dl kermaa
1 dl sokeria 
2 tl vaniljasokeria
Pieni ripaus kanelia
1 prk rahkaa (250 g)
1 prk vaniljarahkaa
4 dl itsetehtyä omenasosetta 
8 kpl liivatteita 
Tilkka vettä 

Kiille:
Reilu 1 dl itsetehtyä omenasosetta 
Tilkka vettä 
2 liivatetta 

-Laitetaan liivatteet (8kpl) kylmään veteen pehmenemään
-Murustellaan keksit ja sekoitetaan sulan rasvan kanssa 
-Painellaan keksipohja  irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle ja laitetaan jääkaappiin odottamaan 
-Vatkataan kerma ja sokeri
-Lisäillään vaahtoon muut aineet yksitellen sopivasti vatkaillen
-Kuumennetaan tilkka vettä, johon sekoitetaan kylmästä vedestä nostetut liivatteet 
-Sekoitetaan liivateneste nauhana täytteeseen
-Laitetaan täyte keksipohjan päälle ja hyydytetään jääkaapissa vähintään 4 tuntia

-Kiille tehdään kahdella liivatelehdellä sekoittamalla liotetut liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja sen jälkeen liivateneste lisätään omenasoseeseen nauhana samalla sekoittaen 
-Hyydytetään kiille vielä myös jääkaapissa 

Sarin kotona blogin ohjeesta poiketen tein pohjan gluteenittomana. Hyydykekakut on helppo tehdä gluteenittomiksi. Käytin tässä myös laktoosittomia maitotuotteita, joten kakku on myös laktoositon. Laitoin myös hiukan vähemmän liivatteita kuin alkuperäisessä ohjeessa. Uskon, että niiden määrää kakkumassassa voisi vieläkin pienentää. Hyvää omenasosetta saa myös valmiina kaupasta, mutta nyt ihanan runsaan omppusyksyn ansiosta mulla oli omatekoista sosetta. 

Kakku on aivan ihana Ei liian makea, mutta maukas! 



Leivoin myös lakritsi-suklaa-vanilja-kakun, jolla osallistun Nami-Hiiren leivontakisaan. Teen kakusta vielä oman postauksen. Kannattaa käydä kurkkaamassa  Nami-Hiiren leivontahaastetta ja muita hänen omia ihanuuksiaan.

Mifu-pinaattipiirakka oli myös kokeilussa. Ensiksi aioin tehdä Feta-pinaattipiirakkaa, mutta kun kaapissa oli käyttämätön Mifu-rasia niin päätin testata. Tämä oli mulle ja koko naisväelle ensimmäinen Mifu-testaus. Mifu sopi tähän oikein hyvin. Piirakka oli hyvää ja tuli syötyä viimeistä palaa myöden.


Yksi ystävistä sai meidän tyllerölle valmiiksi junasukat. Sukat ovat pehmeää merinovillaa ja niissä on raidat hauskasti eri kohdissa. 
Sukat ovat passelit jo nyt, mutta niissä on joustavaa kasvunvaraa mukavasti. Ihanat sukkaset. :)

lauantai 24. syyskuuta 2016

Isoäidinneliöpeitto vauvalle

Tämän peiton virkkasin vauvalle ihan juuri ennen hänen syntymäänsä, kun en kertakaikkiaan juuri muuta kyennyt. Muistan kuinka vapaahetkinä istuin ulkona terassilla ja virkkasin. Tämän peiton langat päättelin vasta kun oltiin jo vauvan kanssa kotona.

Tätä kuulee toisteltavan elämässä, mutta todettakoon nyt taas kerran, että kyllä aika menee nopeasti! Vauva on pian 3 kk. Kuopus... Rakas... ei enää tämän jälkeen raskautta ja pientä vauvaa itselle... Vähän haikeaakin.






Kuvasin peiton muutamia päiviä sitten, aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Peitto on virkattu Novitan Onni-langasta. Se oli lankakassissani kädenulottuvilla kun tarvitsin tekemistä. En ole oikein tiennyt mitä langasta tekisin. Kerran jo aloitin jotakin mutta purkasin sen. Nyt lanka on pienenä peittona,  jonka koko on 55cm×55cm. Vastasyntyneelle koko oli passeli. Virkkasin peiton kolmosen koukulla. Malli on perusisoäidinneliö ja reunoilla kerros kiinteitä silmukoita. Nyt tällä hetkellä peitto on tosi sopiva auton turvaistimeen vauvan lämmikkeeksi.

Kelit on viilenneet kovasti. Tuntuu jo ihan jäinen ja hyinen viima. Tilhet sirittelivät tänään puissa. Taitaa kohta tulla lunta. Hui. :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

Virkatut keittiöpyyhkeet ja tiskirätit

Virkkasin kaksi sinistä keittiöpyyhettä ja yhden sini-(luonnon)valkoisen käsipyyhkeen keittiöön. Käsipyyhkeeseen ompelin käden muotoisen napin merkiksi, että sen erottaa toisista keittiöpyyhkeistä. Lankaa jäi vielä kahteen tiskirättiin ja yhtään ei jäänyt jäljelle. Pyyhkeisiin ja rätteihin virkkasin ripustuslenkit. :) Lankana näissä on Hjertegarn, Cotton nr 8.

Langat sain salaisen neuleystäväni kesäkuun paketista. Paketin hain postista 22.06. ja nopeasti virkkasin nämä, noin parissa päivässä. Olin viimeisilläni raskaana ja virkkaaminen oli sopivaa puuhaa juuri siihen olotilaan. Tyttö sitten syntyikin 03.07. Valmiit tuotokset lahjoitin äitini keittiöön ja hän tykkää näistä kovasti: ovat esillä ja käytössä parhaillaankin.





Kiitos salaiselle neuleystävälleni langoista. Tässä linkki kesäkuun pakettiin.
Kesäkuun SNY-paketti


Salainen neuleystäväni paljasti henkilöllisyytensä myöhemmin tällä kortilla. Hän on Miutsi. Miutsin blogiin linkki tässä.

Ja tässä linkki Lankavan ohjeeseen, jota sovelsin pyyhkeisiin ja tiskirätteihin. Mallilla syntyy kiva pinta ja se on helppo oppia.
Virkatut käsipyyhkeet


torstai 22. syyskuuta 2016

Maatuska-avaimenperät

Tällaisia avaimenperiä tein keväällä. Lähetin yhden salaiselle neuleystävälle tuolloin. Kaikki muutkin maatuskat katosivat uusiin koteihin. 



Ekaluokkalaisellalla kummitytölläni tämä näyttää roikkuvan repussa koristeena.  Kuvassa ei ole kaikki mitkä tein. Itselle ei siis jäänyt yhtään, joten voisin tehdä näitä lisää.

Näitä on helppo tehdä. Leikkasin maatuska-kankaasta kaksi samanlaista palaa. Ompelin väliin nätin nauhanpätkän,  jossa oli avainrengas. Ompelin palat siksak-ompeleella päällyspuolelta yhteen ja  jätin pienen täyttöaukon, josta  laitoin sisälle vanua. Lopuksi vielä surautin aukon siksakilla umpeen. 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Leipomista lasten kanssa

Tänään tehtiin kaurasämpylöitä 4 + poikasen kanssa kun 8 + poikanen oli vielä koulussa. Neljä veellä on välillä ihan supertylsää äidin kanssa kotona. Välillä puuhailen tietenkin hänen kanssaan, mutta on vauva ja muut aikuisten normikotityöt, jotka rajoittavat... Tänään tehtiin yhdessä näitä. 




Poikanen sai mittailla aineet taikinaa tehdessä.
1. Lämmitettiin 1 litra maitoa mikrossa kädenlämpöiseksi
2. Laitettiin lämmitetty maito yleiskoneen kulhoon
3. Yleiskoneen kulhoon lisättiin 2 tl suolaa, 3 tl  sokeria ja 2 pss kuivahiivaa. Vispattiin yleiskoneen vispilällä hiukan.
4. Lisättiin 6 dl kaurahiutaleita välillä vispaillen
5. Lisättiin 7 dl sämpyläjauhoja välillä vispaillen
6. Vaihdettiin koneeseen taikinakoukku ja lisättiin 6 dl vehnäjauhoja..Sekoitettiin taikinakoukulla.
7. Lisättiin 0,75 dl ruokaöljyä ja sekoitettiin taikinakoukulla.

Koneen käyttäminen oli poikasesta kivaa. Taikinaa ei vaivattu kuitenkaan kovin kovaa eikä pitkään. Taikina jäi aika löysäksi. Annettiin taikinan kohota noin 1/2 h ennen leipomista. Kohonneeseen taikinaan lisäsin jauhoja leivinalustalla. 

Leipominen on ilman muuta hauska vaihe! Jaoin taikinan saman kokoisiin paloihin. 4 vee sai omat palat muotoiltavaksi juuri  sellaisiksi kuin halusi.

Valmiit sämpylät voitelin maidolla ja ripottelin päälle sesaminsiemeniä juuri ennen paistamista. Paistaminen tapahtui +225 asteessa reilun 10 minuutin ajan.

Tuli superhyviä sämpylöitä! Meillä pojat ja myös me aikuiset ollaan pistetty niitä poskeen useita tänään. :)

Muutakin on leivottu lähiaikoina yhdessä...



Jokin aika sitten leivottiin molempien poikien kanssa pipareita. Pojat kyselivät muutamana päivänä,  että koska leivotaan pipareita... Toistelin että sitten joulun aikoihin leivotaan niitä... Kunnes tajusin että voihan piparkakkuja leipoa myös muulloinkin. Tein taikinan ja seuraavana päivänä päästiin itse asiaan eli kaulitsemaan ja muotoilemaan. Pojat myös koristelivat piparinsa. Tuo koristelu on tosi tärkeä osa piparkakkuprojektia. :)





tiistai 20. syyskuuta 2016

Blogger Recognition Award

Sain tämän tunnustuksen / haasteen Näpertelijältä. Kiitos, vastaan tähän mielelläni.

Haasteen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi,  joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi


Aloitin blogin pitämisen joulukuussa 2014. Blogiin halusin kerätä talteen käsityöt ja muut näpertelyni. En ollut hirveän paljon vielä blogeja seuraillut. Sen verran, että niihin olin törmäillyt netistä käsityöohjeita etsiessäni. Blogimaailmaan olen tutustunut enemmän nyt itse aloitettuani blogin pitämisen.

Välillä blogissani on ollut hiljaista ja välillä taas olen päivittänyt tiuhaankin. Blogin pitäminen on muodostunut mulle omaksi hengähdystauoksi arjessa. Olen ollut tiiviisti työelämässä. Päivät kuivahkossa, asiapitoisessa ja vaativassakin työssä (josta kyllä ihan tykkään) ovat tuoneet vapaalla minusta esiin käsitöitä, leipomista, viherpiperrystä, askartelua ja  puutarhanhoitoa harrastavan luovemman puolen. Tykkään keskittyä käsillä tekemiseen ja yritän elää hetkessä. Lapset (2 poikaa ja tyttö) ja koko perhe kokonaisuudessaan  ovat minulle tärkeimmät maailmassa. Nyt olenkin kotona, kun saimme kuopuksemme, joka on nyt 2 kk.

Blogini on siis käsitöitteni ja värkkäysteni päiväkirja,  mutta samalla myös tallennan itselleni arvokkaita elämän pieniä tähtihetkiä.

Lukijoita blogilleni olen saanut pikkuhiljaa. On kyllä mukava, että on jutuistani kiinnostuneita ja kommentit ovat aina mukavia. Lukijoista tulee tuttuja tällä tavalla :) Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. 

Tämän tunnustuksen sain siis Näpertelijältä. Kiitos siitä hänelle. Hänen blogissaan on samoja elementtejä kuin omassani. Näpertelijällä on erityisesti kyllä kivoja kokeiluja monipuolisesti ja rennolla elämänmyönteisellä otteella toteutettuna.

Ohjeita bloggaamiseen en osaa antaa kenellekään muuta kuin että olemalla oma itsensä pärjää parhaiten aina.



Annan tämän tunnustuksen ja haasteen säännöistä poiketen kolmelle blogille. Paljon muitakin ihania blogeja ja bloggaajia on kyllä olemassa. :)

1. Arkimamman Arkiralli (blogini ensimmäinen lukija ja uskomaton inspiraation lähde)
2. Nami-Hiiri (upeita herkkuja ja ihana persoona )
3. Leipoen ja neuloen  (monipuolinen puuhailija ja kiva kommentoija)



Ihanaa syksyä ja tähtihetkiä jokaiselle ☆

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vauvamyssy

En kovin paljon tehnyt vauvajuttuja ennen vauvan syntymää. Tämän myssyn neuloin ihan vähää ennen vauvan syntymää. Myssy oli tytöllä kotiin tullessa ja nyt syksyn edetessä on ollut kovastikin käytössä. 




Malli on perinteinen ja helppo tehdä ja samalla myös vauvan päähän hyvin istuva ja korvia suojaava. Itse tein tällaisen ensimmäistä kertaa. Ohjeen löytää googlettamalla esimerkiksi "poikittain neulottu vauvan myssy".

Lanka tässä löytyi omasta lankajemmasta. Olen langan ostanut joskus Viron reissulla.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Perunannostoa ja muuta syyspuuhaa

Päivät kotona hiukan alle 5 veen ja vauvan kanssa menevät vauhdilla. Viisveellä on välillä tylsää ja koitan muistaa ja ehtiä huomioida häntä kunnolla välillä edes. Yhdessä ollaan kerätty satoa meidän pieneltä laatikkoviljelmältä. Perunannosto sujui pojalta tosi hienosti ja keskittyneesti.





Ulkona nähtiin myös valtava kurkiparvi, joka lensi mekastaen aurassa kohti etelää. Siinä oli kovasti ihmeteltävää.



Omppuja on tullut valtavasti. Ollaan herkuteltu viime päivinä melkein joka päivä kaura-omena-paistoksella ja vaniljajäätelöllä. On tehty omenapiirakkaa ja koitetaan vielä keitellä mehua. Paljon näitä puutarhan antimia menee hukkaankin, kun ei kaikkeen ehdi... Olen antanut omenoita tutuille ja onneksi eri puiden omput kypsyvät eri aikoihin.






Auringonkukat ovat venyneet pitkiksi ja aukeavat yksitellen pikkuhiljaa. Ollaan tuotu niitä sisälle maljakkoon ihailtavaksi. Tykkään kylvää kukkia kasvimaalle, ja näin syksyllä ja syyskesällä niitä on ihana tuoda sisälle maljakkoon.




Oli sen verran märkä kesä,  että viljelykset eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Porkkanat jäivät pieniksi ja rupisiksi.  Samoin sipulit ja perunat  kärsivät märkyydestä. Pääasia kuitenkin,  että saatiin ihmetellä lasten kanssa kasvun ihmettä ja päästiin sentään maistelemaan omia perunoita,  porkkanoita, herneitä,  härkäpapuja, salaattia, sipulia ja kurpitsaa...


Pojat ovat isänsä kanssa rakentaneet pihan perälle puumajaa. Pian 9 veelle majapuuhailut ovat mielestäni paikallaan Pokemonin metsästyksen vastapainoksi. Vaikka Pokemon-hommat ovatkin mielestäni ihan  ookoo, niin meillä sen pelaaminen tahtoo koukuttaa liikaa. Ja pelaaminen kännykällä tabletilla tai pleikkarilla yleensäkin...



Marjoja, omenoita ja kasvimaata meillä on tänä vuonna vahtinut isännän vanhoihin vaatteisiin puettu linnunpelätin. On toiminut hyvin. :)

perjantai 16. syyskuuta 2016

The Peitto!

Kasvivärjätyistä langoista virkattu isoäidinneliöpeitto on valmis! Voi tuntua liioittelulta, mutta mun mielestä tämä peitto on jotenkin kuninkaallinen! :D Nuo värit mun mielestä tekevät sen.

Olipahan urakka! Peitto valmistui kesäkuussa, tänään kuvasin sen vasta ulkona. Peiton alla on jo otettu useat torkut ja sen päällä loikoiltu muuten lattialla. :)







Tämä on ensimmäinen mun tekemä iso peitto. Palojen virkkaaminen oli mukavaa ja joutuisaa. Tosin niidenkin tekemisessä oli välitauko. Luovia taukoja oli välillä useita. :) Peitto eteni pyrähdyksittäin.

Peiton kokoaminen oli se varsinainen urakka mun mielestä. Lankojen päättelyssä oli valtava homma. Seuraavalla kerralla virkkaisin langan päät neliöiden sisään heti neliöitä tehdessä. Nyt virkkasin ensin 120 palaa valmiiksi ja sitten urakoin päättelyt neulalla. 

Palojen ympäri virkkasin harmaalla yhden kiinteän silmukkakerroksen. Palat yhdistin ompelemalla. Koko peiton reunustin vielä kerroksella kiinteitä silmukoita,  kerroksella pylväitä ja vielä kahdella kerroksella kiinteitä silmukoita. Reunustamisessa käytin kaupasta ostettua  valmista harmaata lankaa. 

Lopputulokseen olen tyytyväinen!  Sain valmiiksi!  Mun työnjohtajat (pojat 4 ja 8) valvovat aina mun hommien jokaista työvaihetta ja antavat kommentteja. Peitto on koenukuttu ja useaan kertaan testimakoiltu telkkarin edessä ennen lopullista valmistumistaan. On kyllä oikeasti kivaa, että pikkupoikaset jaksavat seurailla äidin värkkäysten edistymistä ja ottavat valmistuneet työt innolla käyttöön. Mikäs sen parempaa kuin että työt todetaan käyttökelpoisiksi.


Peitossa on siis 120 kpl 12×12 cm kokoista palaa. Peiton lopullinen koko on vähän yli 120×150. Painoa peitolla on noon 1,6 kg. Peitto on painava ja lämmin. Talvella varmasti ihana. Paino on myös peitossa sellainen rauhoittava elementti. Kevytpeitteeksi tätä ei voi sanoa. ;)

Langat ovat kasveilla värjättyä 7 Veikkaa. Lankojen pohjaväri on valkoinen ja ne on värjätty Lupiinilla, Pietaryrtillä ja Punajuuren naateilla. Puretteena olen käyttänyt alunaa. Luonnonvärit vaihtelevat kovasti ja kivasti riippuen värjäyserästä. Ihan taas jo innostaisi uudet värjäyskokeilut. Saas nähdä ehtisinkö  siihen taas pian. 

Peiton vaiheista pääsee lukemaan tämän linkin takaa

Olen tosi tyytyväinen, että langanvärjäyksestä laskettuna melkein vuoden kestänyt projekti on onnellisesti ja ihan onnistuneesti maalissa. Oli kyllä aikamoinen homma. Mietin miten jotkut tuntuvat tehtailevan näitä peittoja tämän tästä... Hatunnosto heille! :)


torstai 15. syyskuuta 2016

Isoveljet ompelee

Kolmasluokkalainen halusi ehdottomasti ommella jotakin. Koulun ompelukone on samanlainen kuin minun ja poika oli koulussa opetellut koneen langoituksen ja ompelua. Hän pyysi saada ommella kotona, ja viimein äiti sai aikaiseksi kaivaa koneen esille. Tosi kiva, että innostusta on. Kaivoin kaapista myös kangasta ja kaavan,  jolla olin itse ajatellut tehdä vauvalle Elefantti-pehmolelun. 




Pienenpienellä avustuksella 8 vee poika teki pikkusiskolle ihanan lelun. Elefantin täytteenä on vanua ja häntä pyöriteltiin puuvillalangasta. Häntä kiinnitettiin leluun käsinompelemalla.


4 vee isoveli halusi tietenkin myös ommella ja hänen kanssaan tehtiin pikkusiskolle oma hernepussi, jota toki neljä veekin on saanut heitellä :)